Syysaamu
Tekijä(t):Otto Mäkilä
Ajankohta:1939
Tekniikka:guassi paperille
Koko:33 x 39 cm
Turkulaisen taidemaalari Otto Mäkilän teos Syysaamu (1939) kytkeytyy aihepiiriltään hänen samaan aikaan aloitettuun Omega-sarjaansa, jonka paikalliset liittävät mieluusti hänen Ruissalon vehreässä saaressa viettämäänsä aikaan, kuitenkin vahvemmin mielenmaisemana kuin tunnistettavana paikkana. Kreikan aakkosten viimeinen kirjain omega viittaa elämän rajallisuuteen. Kuolevaisuus on siis ikkunan äärellä lepäävän henkilön pohdiskelujen kohteena.
Toisin kuin tunnetummassa maalauksessa Poésie (1938, Turun taidemuseo), jossa päähenkilö makoilee punaisen hevosen seurassa aurinkoisella niityllä, Omega-sarjassa unihevoset laiduntavat ulkona ikkunan takana aamuyön tai varhaisen aamun tunteina. Joku niistä jopa kurkistaa sisään huoneeseen. Vain vuoden 1939 järjestysnumeroimaton Omega esittää tyytyväisenä selkä ikkunaan päin nukkuvaa naishahmoa (Porin taidemuseo). Myös Syysaamussa on kaikessa runollisuudessaankin keveämpi tunnelma, mutta selvää on, että sisäisen ja ulkoisen suhde jäsentyy siinäkin vakavaksi elämänfilosofiseksi kysymykseksi. Arkinen ruutupeite kuitenkin irrottaa pienen guassimaalauksen turhasta juhlavuudesta.
Mäkilä näki värin sisäisen todellisuuden ilmentämiskeinona suosien erityisesti kylmiä väririnnastuksia. Hän otti etäisyyttä koskenniemeläisestä nationalismista, mutta hänen kuvamaailmassaan on nähty yhteys runoilija Kaarlo Sarkian (1902–1945) romanttiseen Unen kaivo -kokoelmaan (1936). Runoilija oli hakeutunut Turkuun Koskenniemen piiriin tammikuussa 1927. Mäkilän taiteen teemat ja välittömyyden tavoittelu lähenevät ylipäänsä ns. keskeislyriikan itsetutkiskelevaa, lyyrisen minän tuntemuksiin ja elämän suuriin kysymyksiin paneutuvaa otetta.
Otto Mäkilä (1904–1955) opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1920–1924. Hän piti ensimmäisen näyttelynsä Turussa vuonna 1926 ja tuli nopeasti tunneksi Turun modernismin toisen polven keskushenkilönä. Frankofiilinä, ranskalaisen kulttuurin ystävänä, tunnettu taiteilija luetaan myös surrealismin pioneereihin Suomessa, joskaan hän ei noudattanut mitään ulkoapäin saneltua taiteellista manifestia tai ohjelmaa. Mäkilä kuului suomenkielisten turkulaistaiteilijoiden Pro Arte -ryhmään vuosina 1933–1938.
Tutta Palin 2024
Vihanta, Ulla. ”Otto Mäkilän intentioista, taiteesta ja taidetta koskevista ajatuksista”. Otto Mäkilä. Punainen levoton kipinä – En röd orolig gnista – A Red Restless Spark, toim. Mia Haltia, 49–69. Turku: Turun taidemuseo, 2011.
Vihanta, Ulla. Unelmaton uni. Suomalaisen surrealismin filosofis-kirjallinen ja psykologinen tausta: Otto Mäkilän surrealistinen taide. Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen julkaisuja XI. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1992.