Kalvea impi (Marjatta)
Artist(s):Wäinö Aaltonen
Date:1934
Medium:kullattu kipsi
Dimensions:k. 63,5 cm
Kalvea impi -teoksesta tunnetaan pronssivaloksia kahta eri kokoa. Turun yliopiston versio on kullattua kipsiä ja edustaa niistä suurempaa. Aaltonen kehitteli, muunteli ja pelkisti aihetta vuosien ja jopa kymmenten ajan, myös piirtämällä ja maalaamalla. Seisovan, kätensä anovasti korkeuksiin kohottavan nuoren naisen hahmo lomittuu Marjatta-aiheeseen: pienokaisensa ilmaan nostavaan äitiin. Kirjoittaessaan vuonna 1936 Aaltosen näyttelystä Strindbergin Taidesalongissa kriitikko Ludvig Wennervirta analysoi: ”Myös pronssiin Aaltonen on veistänyt tämän kalvean immen: hän seisoo toinen käsi kohotettuna ja toisen ollessa pään päälle laskettuna. Veistos on kauniisti muovailtu, yksityiskohtia ei ole liiaksi tehostettu. […] Arvelisin, että ’Marjatta’ niminen kuva on kehittynyt kalveaa impeä esittävistä teoksista.” Kalvea impi -aihe on peräisin Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen (1873) sisältyvästä kansantarinasta; Aaltonen työsti samaan aikaan Aleksis Kiven muistopatsasta, joka paljastettiin Helsingin Rautatientorilla vuonna 1939. Tässä luonnosmaisessa toteutuksessa vuorenpeikon veretön vanki kurkottaa taivaalle sulhastaan ikävöiden. Pohjoismaiden Yhdyspankin vuonna 1949 tekemästä tilauksesta syntynyt ja kaksi vuotta myöhemmin pankkisaliin Helsinkiin sijoitettu pronssinen Kalvea impi on 2,5 metrin korkuinen. Marjatasta puolestaan valmistui Henkivakuutusyhtiö Suomen tilauksesta parimetrinen pronssiversio jo vuonna 1936 ja molemmista dioriittipatsaat vuonna 1951. Aaltonen sovitti Kalevalan viimeisen runon aiheen yleislänsimaiseen idealisoivaan Neitsyt Maria ja lapsi -kuvastoon.
Turkulaissyntyinen Wäinö Aaltonen (1894–1966) opiskeli taidemaalariksi Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1910–1915 ja harjaantui kuvanveiston käytäntöihin sukulaisensa Aarre Aaltosen ateljeessa debytoiden vuonna 1916. Uransa alussa hän liittyi Turun modernisteihin ja esittäytyi yhdessä ekspressionistisen Marraskuun ryhmän kanssa. Aaltonen vakiinnutti nopeasti asemansa yhtenä aikansa johtavista kuvanveistäjistä Suomessa. Hänen monilukuisiin julkisiin tehtäviinsä kuuluu Turun Yliopistonmäen keskusaukiolla vuonna 1961 paljastettu suihkulähdeveistos Genius ohjaa nuoruutta (1958–1960). Turun Aleksis Kivi -kerhon ja Turun kaupungin pystyttämä, nykyään kaupunginteatterin edustalla sijaitseva Aleksis Kiven pronssipää (Helsingin Rautatientorin muistopatsaan pohjalta) oli vuosina 1949–1959 yliopiston tuolloisen Phoenix-rakennuksen edustalla.
Tutta Palin 2024
Kupias, Eila. Veistoksia Turussa – Statyer i Åbo – Sculptures in Turku. Turku: Wäinö Aaltosen museo / Turun kaupunki, 1989.
L. W. [Ludvig Wennervirta]. ”Wäinö Aaltosen kuvanveistonäyttely.” Ajan Suunta, 29.2.1936.
Pfäffli, Heidi ja Heikki Ahvenjärvi. ”Teosluettelo”. Wäinö Aaltonen 1894–1966, toim. Heidi Pfäffli, 96–312. Turku: Wäinö Aaltosen museo, 1994.
Takanen, Ringa. ”Kahlaajasta Kotini puutarhaan. Myyttiset naishahmot ja vesi Wäinö Aaltosen tuotannossa”. Wäinö Aaltonen. Poseerauksia – Poseringar, toim. Elina Ovaska, Marjo Aurekoski-Turjas ja Riitta Kormano, 148–159. Turun museokeskuksen vuosikirja ABOA 2015 / 79. Turku: Turun museokeskus, 2017.