Aino Kajanus soittaa harppua

Kuvanveistäjä Eemil Halonen lahjoitti Turun Suomalaiselle Yliopistolle suurehkon kipsireliefinsä vuodelta 1913 ensimmäisten taiteilijalahjoittajien joukossa vuonna 1922. Se esittää harpisti Aino Kajanusta (myöh. Mangström, 1888–1951) ja on syntynyt niiden runsaan kahden vuoden aikana (1913–1915), jolloin malli oli avioliitossa kirjailija Eino Leinon kanssa. Halonen oli tutustunut Leinoon jo ollessaan Visavuoressa Emil Wikströmin oppipoikana 1890-luvun puolivälissä. Halosen Museosäätiöllä Lapinlahdella on reliefistä mäntypuinen versio. Lahjan valintaan todennäköisesti vaikutti Kajanusten kulttuuriperheen tunnettu suomenmielisyys. Musisointi myös kuuluu perinteisesti akateemiseen kulttuuriin.

Aino Kajanus oli ensimmäinen suomalainen konserttiharpisti; harppu oli Suomen 1910-luvun musiikkielämässä uusi soolosoittimena. Myös Ainon sisar Lilly Kajanus oli harpisti, samoin sisarpuoli Elvi Kajanus (myöh. Sjöstedt). Lilly ja Aino Kajanus olivat 1920-luvulle asti tunnetuimmat ja tunnustetuimmat harpistit Suomessa. Aino Kajanus opiskeli vuodesta 1905 alkaen Pietarissa ja Leipzigissa ja antoi resitaaleja sekä toimi ensimmäisenä harpistina Helsingin filharmonisessa orkesterissa ja Helsingin kaupunginorkesterissa – molemmat isänsä Robert Kajanuksen orkestereja. Avioiduttuaan varatuomari Alarik Mangströmin kanssa vuonna 1917 hän luopui vuoden 1924 jälkeen vähitellen urastaan omistautuen perheelle.

Eemil Halonen (1875–1950) kuului suomenkieliseen ja -mieliseen savolaiseen taiteilijasukuun. Emil Wikströmiltä saamansa opin jälkeen hän täydensi opintojaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä vuosina 1896–1898. Hänet tunnetaan parhaiten uran alkuvaiheessa tekemistään kansanihmisiä esittävistä puuveistoksista, mutta hän veisti myös kalevalaisia aiheita, muotokuvia sekä henkilö- ja hautamuistomerkkejä – myös graniittiin ja pronssiin.

Tutta Palin 2024