Laulun voima (Väinämöisen soitto)

Phoenix-rakennuksen pitkänmuotoisen juhlasalin takaseinää koristamaan saatiin loppuvuodesta 1929 taidemaalari Elias Muukan omana lahjoituksena kolmeen osaan sommiteltu seinämaalausluonnos Laulun voima (1914); salin etuseinällä oli jo viisi vuotta riippunut Akseli Gallen-Kallelan Lönnrot ja Kalevalan laulajat (1913), seinämaalausluonnos sekin. Runollinen Kalevala-maalaus oli syntynyt Muukan Turun aikana, jolloin hän toimi myös monien nuorempien taiteilijoiden opettajana. Triptyykissä rantakalliolla istuva Väinämöinen lumoaa soitollaan koko luomakunnan, niin veden- ja metsänneidot kuin eläimetkin. Teoksesta on sittemmin käytetty myös nimeä Väinämöisen soitto, joka mitä ilmeisimmin oli alun perin vain aiheen kuvaus teoksen tunnistamiseksi. Teos oli esillä Muukan retrospektiivisessä näyttelyssä Turun taidemuseossa vuonna 1928, jolloin hän sai myös professorin arvonimen.

Muukka oli oman todistuksensa mukaan luonnostellut Kalevala-aiheita jo Düsseldorfissa opiskellessaan mutta alkanut toteuttaa niitä kotimaassa 1900-luvun puolella. Yliopistolle lahjoittamansa teoksen hän on merkinnyt vuodelle 1914, mutta vähintäänkin hyvin samankaltainen luonnos näyttää Åbo Tidningin näyttelykritiikin perusteella olleen jo keväällä 1903 esillä Turun Taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä. Vuoden 1908 joulukuussa ja vuoden 1909 tammikuussa Laulun voima -niminen ”suunnitelma” (”skiz”) oli mukana myös hänen yksityisnäyttelyissään Turussa ja Helsingissä (n:o 7). Paremmin maisemamaalarina tunnettu Muukka ei juuri saanut tunnustusta tyyliltään vanhahtaviksi käyneille Kalevala-aiheilleen. Lukuisien paikallisten taiteilijoiden opettajaan pyrittiin hänen ikääntyessään ainakin Turussa kuitenkin suhtautumaan hienotunteisesti. Antero Rinne kirjoitti retrospektiivin kritiikissään: ”Nykyaikana ilmenneeseen Kalevala-kuvien renessanssiin ottavat osaa Muukan esillepanemat Kalevala-maalaukset. Muukka on käynyt Kalevala-aiheisiin käsiksi varsin omaperäisesti ja suurella rakkaudella keksien monia erittäin hauskoja yksityiskohtia. […] Muukan käsitys runollisessa vaatimattomuudessaan ei suinkaan ole vailla sympaattisuutta.”

Lemiltä Savosta kotoisin ollut Elias Muukka (1870–1938) toimi suuren osan työurastaan Turussa, missä hän oli Victor Westerholmin aikana toisena opettajana Turun piirustuskoulussa vuosina 1891–1907 sekä piirustuksenopettajana oppikouluissa vuosina 1893–1918. Hän oli opiskellut Westerholmin kanssa Düsseldorfissa 1870-luvulla ja hakeutunut tämän luokse Ahvenanmaan Önningebyhyn. Hän siirtyi Savonlinnan kautta opettajan toimeen Mikkeliin vuosiksi 1919–1925 ja palasi sitten Turkuun viettäen kuitenkin kesät Lemillä uudessa ateljeehuvilassaan. Taloyhtiö Turussa meni 1930-luvun alussa konkurssiin, mutta ”taiteilijoittemme nestor” pääsi kaikeksi onneksi viimeisiksi vuosikseen vuonna 1933 avattuun Lallukan taiteilijataloon Helsinkiin.

Tutta Palin 2024