J. R. Danielson-Kalmari

Eero Järnefelt kuului Turun Suomalaisen Yliopiston kaunistamiseksi perustettuun komiteaan ja osallistui taidelahjoituksiin maalaamalla heti vuonna 1922 muotokuvan yliopiston ensimmäisestä kanslerista (1921–1926), historioitsija ja valtiomies J. R. Danielson-Kalmarista (1853–1933). Aiheenvalintaan saattoi vaikuttaa sekin, että hän oli maalannut vajaat kolme vuosikymmentä aiemmin Helsingin yliopiston Hämäläis-osakunnalle kiitosta keränneen suuren edustusmuotokuvan osakunnan inspehtorina vuosina 1886–1903 toimineesta mallista, jonka kanssa hän – kymmenen vuotta nuorempana – jakoi suomalaisuusaatteen.

Kehuja sateli taidekriitikoilta muotokuvan ollessa näytteillä taiteilijan yksityisnäyttelyssä Galerie Hörhammerissa Helsingissä syksyllä 1922. Esimerkiksi Helsingin Sanomien kokenut kriitikko Edvard Richter ei säästellyt mainesanoja palatessaan näyttelyyn vuotta myöhemmin taiteilijan 60-vuotispäivän yhteydessä: ”Ennen muita oli Danielson-Kalmarin kuva, jonka taiteilija lahjoitti Turun suomalaiselle yliopistolle, ihmeellinen teos. Se oli kuin hänen nykypäiväisen taiteensa symbooli: sanomattoman hyvää ihmisymmärtämystä osoittava sielunkuvaus ja kiteytymistään kiteytynyt muodonilmaus. Juuri samasta henkilöstä taiteilija nuoremmalla iällään 1896 oli maalannut yhden parhaimpia miesmuotokuviaan […]”. Jopa moderniin väritaiteeseen mieltynyt Alex Matson, joka näki näyttelyssä kuivakkaa akateemisuutta yleisesti kiitetyn ”klassisuuden” sijasta, tunnusti tämän teoksen arvon. Yliopistolla muotokuva luonnollisesti sijoitettiin kunniapaikalle kansliahuoneen seinälle. Lahja olikin rohkaiseva ele uuden instituution herkässä perustamisvaiheessa. Muotokuva oli vielä mukana Tukholman kuninkaallisessa taideakatemiassa vuonna 1924 järjestetyssä retrospektiivisessä näyttelyssä (n:o 104), joka osaltaan sinetöi taiteilijan aseman Suomen taidekentällä.

Naturalistiksi harjaantunut mutta vanhemmiten ihmiskuvauksessaan yhä hienotunteisemmaksi kehittynyt aatelissukuinen Järnefelt esitti silmäsairaudesta kärsineen Danielson-Kalmarin totuudenmukaisesti mutta kunnioittavasti valiten kuvauskulman siten, että vaurioituneen silmän ilme ei juurikaan erotu. Tummasävyinen, yksinkertainen tausta korostaa mallin levollista arvokkuutta. Suoraryhtisyyttäkään ei ole pakonomaisesti korostettu samaan tapaan kuin 1890-luvun muotokuvassa, vaikka kansleri tunnettiin suoraselkäisyydestään ja muodollisuudestaan, vähitellen myös konservatiivisuudestaan. Aavistuksen kumara ja kierteinen istuma-asento tuo muuten karuhkoon kuvaan inhimillistä lämpöä. Vuoden 1918 jälkeen oikeistolaistunut vanhasuomalainen poliitikko jatkoi kansallisen historian kirjoittamista vielä sokeuduttuaankin. Suomeksi opettanut tutkija hakeutui korostamaan suomalaisen ja erityisesti suomenkielisen kulttuurin voittokulkua tavalla, joka oli lähentänyt häntä uuden yliopiston perustajiin.

Naturalistisena kansanelämänkuvaajana, muotokuvaajana ja maisemamaalarina tunnettu Eero Järnefelt (1863–1937) saavutti 1900-luvun alkupuolelle tultaessa ja varsinkin itsenäistyneessä Suomessa lähes virallisen muotokuvamaalarin aseman. Hän sai runsaasti tilauksia erityisesti suomenmielisiltä instituutioilta, yhdistyksiltä ja yrityksiltä. Järnefelt ei koskaan luopunut sisäistämistään naturalismin periaatteista mutta muokkasi ilmaisuaan ajan taiteeseen paremmin sopivaksi astetta leveämmällä siveltimellä ja niukemmilla miljöön yksityiskohdilla. Hänen ihmiskuvauksessaan on usein nähty Pietarin taideakatemian opiskeluaikana omaksuttua venäläisen muotokuvaperinteen psykologista vivaihteikkuutta yhdistyneenä ranskalaisen naturalismin sosiaaliseen tarkkanäköisyyteen.

Tutta Palin 2024