Wäinö Aaltosen aivan varhaisimpaan tuotantoon kuuluvasta Alkuvoima-pienoisveistoksesta tunnetaan seitsemän pronssivalosta. Turun yliopiston kokoelmissa siitä on kipsiversio. Aihe liittyy ajan vitalistisiin ja emotionalistisiin – tunne-esteettisiin – virtauksiin ja ilmentää vastavalmistuneen taiteilijan kiinnostusta ekspressionismiin. Miehinen fyysinen voima työntää siinä sivuun etabloituneen kulttuurin asettamat esteet ja pidäkkeet. Aiheen voi tulkita symboliksi uusien, elinvoimaisten kansanryhmien esiin murtautumiselle. Sen voi myös nähdä versiona traagisemmasta, Vanhaan Testamenttiin (Tuom. 16:29–30) pohjautuvasta kuva-aiheesta, jossa voimamies Simson katkomalla kaksi keskipilaria tuhoaa filistealaisten temppelin ja samalla itsensä.
Jalustassa: monogrammi
Turkulaissyntyinen Wäinö Aaltonen (1894–1966) opiskeli taidemaalariksi Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1910–1915 ja harjaantui kuvanveiston käytäntöihin sukulaisensa Aarre Aaltosen ateljeessa. Vuonna 1916 debytoinut taiteilija liittyi uransa alussa Turun modernisteihin ja esittäytyi yhdessä ekspressionistisen Marraskuun ryhmän kanssa. Aaltonen vakiinnutti nopeasti asemansa yhtenä aikansa johtavista kuvanveistäjistä Suomessa. Hänen monilukuisiin julkisiin tehtäviinsä kuuluu Turun Yliopistonmäen keskusaukiolla vuonna 1961 paljastettu suihkulähdeveistos Genius ohjaa nuoruutta (1958–1960).
Tutta Palin 2024
Huusko, Timo ja Tutta Palin. ”Nationalism, Transnationalism, and the Discourses on Expressionism in Finland: From the November Group to Ina Behrsen-Colliander”. The Routledge Companion to Expressionism in a Transnational Context, toim. Isabel Wünsche, 222–256. New York: Routledge, 2019.
Pfäffli, Heidi ja Heikki Ahvenjärvi. ”Teosluettelo”. Wäinö Aaltonen 1894–1966, toim. Heidi Pfäffli, 96–312. Turku: Wäinö Aaltosen museo, 1994.
”Taiteen vuosikymmenet”. Wäinö Aaltonen. Poseerauksia – Poseringar, toim. Elina Ovaska, Marjo Aurekoski-Turjas ja Riitta Kormano, 10–69. Turun museokeskuksen vuosikirja ABOA 2015 / 79. Turku: Turun museokeskus, 2017.